Mekaaninen ahdin

Mekaaninen ahdin on kone, joka ahtaa ilmaa polttomoottorin sylinteriin tai sylintereihin ja se saa käyttövoimansa moottorin kampiakselilta, yleensä hihnan välityksellä, josta se on saanut myös nimen remmiahdin. Ahtamatonta moottoria kutsutaan vapaasti hengittäväksi.

Mekaanisen ahtimen etuna on viiveetön toiminta heti tyhjäkäynnistä alkaen, mutta haittana turboahdinta huonompi hyötysuhde, sillä mekaaninen ahdin ottaa käyttövoimansa suoraan moottorilta eikä hyödynnä muutoin osittain hukkaan menevää pakokaasun liike-energiaa kuten turboahdin.

Joissain henkilöauton moottoreissa on pyritty yhdistämään mekaanisen ja turboahtimen hyvät puolet käyttämällä niitä rinnakkain. Tällä saavutetaan hyvin vahva vääntö laajalla käyntinopeusalueella, mutta sen haittapuolena on moottorin monimutkainen rakenne ja korkeammat valmistuskustannukset. Eräs esimerkki on Volkswagen Groupin 1,4-litrainen TSI-moottori, jonka erään version ominaisteho on 94 kW/litra, väännön ollessa 250 Nm alueella 2 000−4 500 r/min.

Monissa lentokoneenmoottoreissa, kuten Pratt & Whitney R-2800 Double Waspissa, on mekaaninen ahdin integroitu moottorin rakenteeseen. Tällöin sen yhteydessä voidaan käyttää kaksivaiheista ahtoa, kuten Republic P-47 Thunderboltissa: pakokaasutoiminen turboahdin ensin ahtaa imuilman, joka menee välijäähdyttimen kautta kaasuttimeen, ja moottorin mekaaninen ahdin puolestaan ahtaa ilma-polttoaineseoksen, joka menee sylintereihin.

Myös puukaasu- eli ns. häkäpönttöautoja on ahdettu. Tunnetuin mekaanisesti ahdettu puukaasuauto Suomessa, ja myös maailmalla tunnettu on Juha Sipilän Chevrolet El Camino.^[1] Puukaasumoottorin ahtamisesta on saatavilla verraten vähän tietoa. Ahtamalla puukaasumoottorin teho on mahdollista nostaa samaan luokkaan kuin bensiiniä polttoaineena käytettäessä.^[2]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä jalopnik ei löytynyt
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä FAO1986 ei löytynyt